TEIJON KANSALLISPUISTO – maastopyöräilyreitti

Reitin kuvaus

Maastopyöräily on sallittua kaikilla merkityillä reiteillä ja kansallispuisto tarjoaa upeat puitteet siihen. Teijon kansallispuisto yllätti erittäin positiivisesti reittien monipuolisuudella, maisemilla sekä hyvin hoidetuilla puitteilla!

Matkan kannattaa aloittaa Teijon luontokeskuksesta (Matildanjärventie 84, Salo). Luontokeskuksen aikataulu löytyy tästä. Luontokeskuksen läheisyydessä löytyvät parkkipaikka sekä leirialue. Luontokeskukselta saa myös kansallispuiston kartan (löytyy tämän linkin takana) sekä hyvää opastusta alueelle. Luontokeskus on myös ainoa paikka, josta saa juomavettä reitille. Mikäli tarkoituksena on olla satulassa koko päivän, niin kannattaa huolella miettiä vesivarastot.

Alla on yksityiskohtainen reittikuvaus. Paikkojen nimet löytyvät kansallispuiston kartalla.

Jeturkastin kierros

Matka alkaa helpolla ja hyvin merkityllä reitillä. Hyvin pian matkan varrella tulee vastaan ensin kallio (teknistä ajoa ylös ja alas) ja tämän jälkeen kapeat pitkospuut. Nämä lisäävät huomattavasti Jeturkasti-kierroksen maastopyöräilyhaastetta. Molemmat esteet ovat kuitenkin suhteellisen lyhyitä, joten aloittelijat voivat vaikka taluttaa pyöränsä molempien yli. Kallion ja pitkospuiden lisäksi kierroksella ei juuri ole muita teknisiä paikkoja, joten ajaminen onnistuu vauhdikkaasti aika pienellä vaivalla.

Matildanjärventie – Vicksbäkinlahti

Osuus alkaa Matildanjärven rannalla ja seuraa ensin kapeata polkua. Tämän jälkeen reitti kulkee kilometrin verran Mathildedalin katuja ja teitä pitkin. Seuraavaksi reitti kääntyy taas Matildanjärven rannalle ja alkaa seuraamaan sitä. Reitti on keskivaikeata polkua, mutta paikoitellen joutuu myös työntämään pyörää. Osuus ei välttämättä ole kovin helppo aloittelijoille (juurakko, kivikko), mutta kokeneimmat maastopyöräilijät nauttivat varmasti haasteesta. Reitin maisemat ovat upeita, ja tästäkin syystä Matindanjärven kierto on kansallispuiston suosituimpia reittejä.

Vicksbäkinlahti – Teijontie

Lyhyen pitkospuuosuuden järkeen reitti seuraa metsätietä Teijontielle asti. Ajaminen tällä osuudella on teknisesti helppoa ja kilometrit kertyvät nopeasti. Tämä on sopiva osuus kerätä hieman voimia tulevaa polkua varten.

Teijontie – Endal

Teijontien jälkeen metsätie muuttuu ensin poluksi ja sen jälkeen katoaa hetkellisesti kokonaan. GPS-jälkeä seuraamalla pääsette kuitenkin vaikeakulkuisen osuuden yli, jonka jälkeen polku ilmestyy taas. Tämä osuus on paljon pienemmällä käytöllä verrattuna esimerkiksi Matildanjärven kierrokseen, joten paikoitellen polku on kasvanut umpeen. Osuus tuo kuitenkin hyvä vaihtelua seikkailuun! Noin kolmen kilometrin jälkeen vähemmän kuljettu polku muuttuu ensin metsätieksi ja sen jälkeen hyvin näkyväksi poluksi Endalin asti.

Endal – Kalasuntti

Endalin jälkeen maastopyöräilijät saavat nauttia hienosta polusta vielä kilometrin verran. Tämän jälkeen (Miilunummin parkkipaikalta) polku muuttuu metsätieksi, joka kulkee melkein Kalasuntin asti. Tämä on nopea osuus, jolla kilometrit kertyvät nopeasti. Osuuden lopussa in lossi, jonka avulla pääsee Kalasuntti-nimiselle saarelle. Täällä löytyy hieno taukopaikka Sahajärven rannalla sekä hyvät puitteet esimerkiksi uintiin.

Kalasuntti – Nenusta

Toisen lossin avulla Kalasunnista pääsee takaisin maahaan. Edessä on hieno polku Nenustaan asti. Polku on keskivaativa teknisyydeltään, mutta jotkut osuuden vaativat jalkauttamisen. Polulla on riittävästi kivikkoa, juurakkoa, nousuja ja laskuja. Kokeneemmat harrastajat tulevat varmasti nauttimaan tästä maastosta. Reitti kulkee Laviakallion kautta, josta avautuvat hienot näkymät alueelle. Reitin loppuosuudella löytyy myös pitkospuita ja lopussa Nenustan taukopaikka.

Nenusta – Punasuo

Nenustan taukopaikan jälkeen edessä on jyrkkä nousu Nenustannokalle. Tämä on reitin korkein kohta (kallio), jota ei missään nimessä kannatta missata. Upeiden maisemien lisäksi (näkymät Hamarinjärvelle) Nenustannokka tarjoaa vauhdikkaan polun kalliolta alas. Tämä on ehkä reitin hauskin pätkä (noin 500 mertiä). Laskun jälkeen vauhdikas polku muuttuu kapeaksi metsätieksi. Metsätie kulkee pääosin mäntymetsän maisemissa ja muuttuu jossain vaiheessa taas poluksi. Kyseisellä polulla on jonkin verran juurakkoa ja pitkospuita, kovin teknisiä paikkoja ei kuitenkaan ole. Seuraavaksi polku vie Punasuoalueelle, jossa matka jatkuu hyvin hoidettuja pitkospuita pitkin. Nämä pitkospuut ovat sen verran leveät, että pyöräily onnistuu ilman suurempiä haasteita. Ajon aikana voi myös nauttia Punasuon mahtavista maisemista! Osuus päättyy Punasuon taukopaikalle, jossa löytyy pöytä ja penkit.

Punasuo – Teerisaari

Osuus alkaa Punasuon loppuosuudella, jonka aikana ajetaan vanhoja pitkospuita pitkin suon vastakkaiselle puolelle ja sen jälkeen suoreunaa pitkin mäntymetsässä. Tämän jälkeen reitti vie Punasuon parkkipaikalle, josta alkaa parin kilometrin pituinen soratieosuus. Kyseisen soratiepätkän jälkeen reitti jatkuu metsätietä ja myöhemmin polkua pitkin Puolakkajärvelle. Kyseinen Puolakkajärven läheisyydessä kulkeva polku on koko reitin teknisimpiä. Matkan varrella on paljon teknistä kivikkoa ja juurakkoa, sekä kapeita pitkospuita. Aloittelijoiden iloksi kyseistä pitkää voi melkein täysin skipata ajamalla samansuuntaista metsätietä pitkin (katso selitys videolla, metsätie ei ole merkattu kartalle). Kokeneimmille harrastajille suosittelen kuitenkin vierailua Teerisaaren taukopaikalla. Polku tarjoaa upeita maisemia ja hauskan ajomaaston.

Teerisaari – Teijon luontokeskus

Teerisaaren taukopaikan jälkeen reitti kulkee kapeita pitkospuita pitkin. Tässä viimeistään joutuu opettelemaan pyörän tasapainottamista. Tämä on kuitenkin yksi Teijon kansallispiston tunnusmerkeistä, joten seikkailun ja kehittymisen kannalta kyseisen osuuden ajaminen voi olla hyvinkin hauska. Pitkospuut kulkevat Puolakkajärvelta Matildanjärven rannalle hienoissa maisemissa. Matildanjärven eteläosassa pitkospuut muuttuvat poluksi ja viimeinen kilometri ajetaan kallioita pitkin mäntymetsässä.

Kokonaisuudessa reitti on erittäin monipuolinen ja tarjoaa harrastajille monia erilaisia haasteita. Reitin kalliot, hyvin hoidetut mäntymetsät, järvimaisemat ja pitkospuilla varustetut suo-osuudet eivät varmastikaan jätä ketään kylmäksi. Teijon kansallispuisto saa ehdottomasti vahvan suosituksen, tämä on paikka, johon voi palata yhä uudestaan!