Edellisissä osioissa esittelimme pyörien eri kategoriat niiden kiekko- ja rengaskokonsa mukaan. Kerroimme myös muutaman sanan jouston tarjoamista hyödyistä ja haitoista. Tässä osiossa esittelemme maastopyöräilyn alalajeja sekä niihin parhaiten soveltuvia pyöriä. Kerromme myös mistä alalajista aloittelijan kannattaa lähteä harrastukseen mukaan.
Maastopyöräilyn alalajit
XC (Cross Country)
XC on perinteisempää maastopyöräilyä poluilla ja metsäteillä. Reitit ovat usein nopeita eivätkä liian teknisiä. Reitit sisältävät laskuja sekä nousuja, joita kiivetään aina omin voimin ylös. Tämä on täydellinen tapa päästä lajin mukaan, sillä jonkinlainen metsäpolku, kuntorata tai soratie löytyvät melkein jokaisen suomalaisen kotiovelta (suurkaupunkien keskustat ovat toki poikkeus).
Ensimmäiset XC-kalustoinvestoinnit eivät myöskään tyhjennä tilipussia yhtä paljon kuin enduro- tai DH-pyörät. Tästä huolimatta hyvä XC-pyörä on todella monikäyttöinen laite, jolla pääsee ajamaan jopa hyvin teknisessäkin maastossa. Tämä vaatii kuitenkin hyvän tekniikan, sillä XC-pyörän joustomäärät eivät anna paljoa anteeksi. XC-maastopyörät ovat yleensä varustettu 80-120mm joustoilla. Nämä voivat olla joko etujousto- tai täysjoustopyöriä. Täysjäykätkin maastopyörät löytyvät markkinoilta.
XC-pyörien painopisteet ovat vauhti ja keveys. Näin moni lajin ammattilainen on valmis sijoittamaan jopa yli 5000 euroa kevyeseen hiilikuituiseen pyörään, josta kaikki ylimääräinen paino on viilattu pois. Pyörän keveyden mukana tulee kuitenkin eri osien korkeampi rikkoontumisriski. Näin ultrakevyen XC-pyörän jatkuva ulkoiluttaminen vauhdikkaassa teknisessä maastossa voi tuntua aika nopeastikin omassa lompakossa.
Löydät monipuolisen valikoiman laadukkaita XC-pyöriä sekä aloittelijoille että kisakuskeille täältä.
Aloittelijalle parhaiten sopiva pyörä on kuitenkin jäykkäperäinen maasturi. Jäykkäperäiset pyörät ovat muita edullisempia, mutta tästä huolimatta ne kehittävät oikeaoppisen ajotekniikan erittäin nopeasti. Harrastaja oppii muun muassa keventämään pyörää ajon aikana tarpeen vaatiessa (flättipolkimet auttavat tässä myös), ennakoimaan maastomuotoja sekä niiden vaikutuksen pyörän hallittavuuteen, sekä kehittää omaa pyöräilykuntoaan samalla. Toisin sanoen täysjoustopyörä ei ole tarpeellinen harrastuksen aloittamiselle.
XC-ajoa on helppoa päästä kokeilemaan myös ilman omaa kalustoa suurimmassa osassa laskettelukeskuksia ja bikeparkkeja. XC-pyörien vuokrahinnat ovat myös lajin edullisemmasta päästä. XC -henkisiä kilpailuja ja tapahtumia on Suomessa myös runsaasti ja niistä löytyy paljon vaihtelua. Kilpailumatkat vaihtelevat yleensä 10 ja 240 km:n väliltä.
Enduro (all-mountain)
Enduro on suuressa nosteessa oleva DH:n ja XC:n välilaji. Kilpailumuotona se on ottanut vaikutteita moottoripyörillä ajettavasta endurosta. Enduron painopisteenä on alamäkipainotteisten, teknisten ja luonnonmukaisten reittien ajaminen mahdollisimman kovaa. Endurokisoissa kisapätkät on jaettu ns. erikoiskokeiksi (EK), joille on ominaista että lähtö on korkeammalla kuin maali. Jotkut erikoiskokeet voivat olla siitäkin huolimatta hyvinkin polkemisvoittoisia. Siirtymät osakilpailujen välillä tehdään yleensä polkemalla, joten painavan alamäkipyörän käyttö endurokilpailuissa ei ole perusteltua. Endurokilpailut ovat jaoteltu yleensä useammalle päivälle. Suomessa ne ovat kaksipäiväisiä tapahtumia. Ensimmäisenä päivänä harjoitellaan EK:t läpi ja seuraavana päivänä ajetaan kisat.
Enduropyörät ovat täysjousitettuja ja varustettu n. 140-160mm joustolla. Enduropyörät ovat hieman painavampia XC-pyöriin verrattuna. Rungot ovat tehty kestämään nopeampien vauhtien, isompien hyppyjen ja ylipäätään kovemman rasituksen tuomia haasteita. Runkojen ohjauskulmat ovat loivempia, mikä mahdollistaa varmemman esteiden yli menemisen kovassa vauhdissa ja teknisessä maastossa. Tämän lisäksi endurorenkaat ovat xc-renkaita jykevämpiä ja painavampia, mutta tarjoavat paremman pidon sekä kestävyyden.
Laadukkaita sähköllä varustettuja enduro- ja trail-pyöriä löytyvät täältä.
Pidempi jousto ja vauhdikkaaseen menoon suunniteltu geometria ottavat kuitenkin veronsa. Polkuvoima ei välity jaloista maastoon yhtä tehokkaasti xc-pyöriin verrattuna. Jousituksensa takia pyörä ”keinuu” hieman polkemisen aikana. Tämän takia keula- ja iskarivalmistajat tarjoavat jouston lukituksen (osittaisen lukituksen) monessa malleissa. Yleisesti ottaen enduropyörät eivät ole yhtä energiatehokkaita (vrt. XC-pyörät) pidemmillä, paljon nousuja, sorateitä tai tasaisia polkuja sisältävillä reiteillä. Toisaalta, mikäli on tavoitteena omistaa vain yhtä pyörää ja ajaa sillä samanaikaisesti XC-maastossa, teknisillä poluilla sekä vauhdikkailla alamäkipätkillä, niin nykyaikainen enduropyörä on yleispätevä työkalu moneen asiaan.
Downhill (DH)
DH tulee sanoista DOWN ja HILL, eli mennään mäkeä alas painovoiman avulla niin kovaa kuin sielu sietää! DH:n painopisteinä ovat kuljettajan nopea reaktiokyky ja pyörän hallittavuus suuressa vauhdissa. Radat ovat teknisiä ja sisältävät rakennettuja siltoja, bermejä, polkuja ja droppeja! Alamäkipyöräily vaatii usein pyörän hyvän hallinnan myös ilmassa, sillä eritasoiset hyppyrit ovat yleisiä DH-radoilla. Alamäkipyöräilyä voi kokeilla monessa laskettelukeskuksessa kesän aikana. Harrastajat pääsevät lasketteluhisseillä mäkeä ylös ja painovoiman avulla alas.
Ennen alamäkipyöräilyn kokeilua harrastajalla on hyvä olla jotain pohjaa joko perinteisestä maastopyöräilystä tai moottoripyöräkrossista. Toki alamäkipyöristä löytyvät myös hyvät jarrut, joten lajiin voi perehtyä turvallisesti pienemmillä vauhdeilla ja helpoimmilla radoilla.
Alamäkipyörät ovat painavia, kestäviä, isoilla joustomäärillä varustettuja laiteita. Niiden polkuominaisuudet suoralla ja erityisesti ylämäkeen ovat käytännössä olemattomat. Pyörät ovat suunniteltu ainoastaan alamäkiajoon kovassa vauhdissa. Joustoa nykypäivän pyörissä voi olla jopa 220mm:a.
Pääset tutustumaan laadukkaisiin DH-pyöriin täältä.
Hieman kokeneimmille harrastajille alamäkipyöräily on erittäin antoisa oman ajotekniikan hiomiseksi. Päivän aikana hissin ja painovoiman avustuksella pystyy ajamaan kymmeniä vauhdikkaita kilometrejä samalla keskittyen ajotekniikkaan polkemisen sijaan.
Sähköpyöräily
Sähköpyöräily kasvattaa suosiotaan vuosi vuodelta, ja tähän on olemassa selkeä syynsä. Sähköpyörät poistavat maastopyöräilystä lähes kaiken puuskutuksen, pohjekrampit ja verenmaun suusta. Suorat ja ylämäet muuttuvat lähes alamäki fiilikseen, sillä vauhdin ylläpitäminen on helppoa, ja aina mahdollista kun vain itse haluat. Sähköpyöräily on kuitenkin kuntoa kohottavaa liikuntaan sillä lenkkien pituus ja niiden määrät tuplaantuvat.
Sähköavustuksen ja nopeamman vauhdin takia myös ajolinjat ovat usein erilaisia. Sähköpyörällä voi mennä suoraan kakista esteistä läpi (esim. juurakko ja kivikko) ilman pelkoa, että vauhti sakkaa niihin. Toisaalta, nopeampi vauhti polulla kehittää myös “ajosilmää”, sillä tilanteet tulevat vastaan nopeammin. Myös painavamman pyörän hallittavuus voi vaatia enemmän tukilihasten käyttöä, joten missään tapauksessa sähköpyöräily ei ole huijaamista. Painavampi pyörä leveillä renkailla on myös erittäin vakaa ajettava ja tässä suhteessa sopii erinomaisesti lajin aloittelijoille.
Sähkömaastopyöriä löytyy etu- ja täysjousitettuja. Valikoimasta löytyy kaikki alalajit: XC, Trail, Enduro ja DH, eli varmasti ajotyyliin sopiva pyörä. Perinteinen sähköpyörä tarkoittaa että pyörän moottori avustaa vain poljettaessa, eikä napista tai kahvasta. Euroopassa sähköpyörät avustavat aina 25 km/h asti, jonka jälkeen moottori “sammuu” kunnes vauhti alittaa sallitun nopeuden. Euroopan ulkopuolella avustus on rajoitettu 32km/h.
Sähköpyörät ovat erittäin suosittuja työmatkapyöräilyssä, mutta täysjousitettujen sähköpyörien myyntimäärät kasvavat tasaisesti. Sähköpyörän moottoreista yleisimmät ovat Shimano, Bosch ja Yamaha, joista jokainen tarjoaa hieman yksilöllisen avustustuntuman. Yleisin moottorin teho on 70nm ja akuston koko 500w. Avustustehoa voi valita 3-5 portaan välillä esim: “eco, trail, boost”, joten isotkaan ylämäet eivät taatusti jää ajamatta. Akun kestävyys on riippuvainen useista tekijöistä kuten renkaista, ilman lämpötilasta, vannekoosta, ajatko ecolla vai boostilla jne. Keskiarvona kuitenkin voidaan pitää 40-80km ajomatkaa täydellä akulla, joka varmasti riittää useimmille ajajille.
Sähköpyörät ovat selkeästi painavampia kuin perinteiset maastopyörät, ja ne painavat 20- 25kg. Painoa ei kuitenkaan tarvitse säikähtää sillä ajossa ja kovemmassa vauhdissa pyörä ei tunnu “painavalta”. Sähköpyörien rungot ja komponentit kuten jarrut ovat normaalia maastopyörää järeämmät. Tällä varmistetaan kestävyys ja mm. painavamman pyörän tehokas jarrutusteho.
Sähköpyörää valitessa myöskään joustomatkaa ei tarvitse miettiä niin tarkkaan kuin perinteisen maastopyörän kanssa. Sähköpyörä jaksaa rullata vaikka rengas olisi leveä, sekä joustoa keulassa 180mm ja ajaisit pyörällä pääsääntöisesti työmatka-ajoa asfaltilla. Tästä syystä sähköpyörä on erittäin monipuolinen, jonka lisäksi se kasvattaa lenkkien pituutta, tuo vauhtia ja saa kuskin tutkimaan metsää entistä pidemmältä. Rehellisyyden nimissä jos ajat pääasiassa bike parkkia tai DH:ta niin ei sähköpyörä ole paras valinta, sillä hypyissä ja nopeaa käsittelyä vaativissa tilanteissa suuremman painon kyllä huomaa. Mikäli ajat sekalaisesti asfalttia, polkua, enduroa ja vierailet bike parkissa satunnaisesti, niin esimerkiksi 150/150mm joustava sähköpyörä selviää mahtavasti näistä kaikista.
Voit tutustua laadukkaisiin sähkömaastopyöriin vaikka tästä.
Takaisin oppaan etusivulle